Oletko huomannut, miten vaikeaa on keskustella henkilön kanssa, joka uskoo perusteettomaan salaliittoteoriaan? Kysyessäsi todisteita, hänen logiikkansa mukaan niiden puute juuri todistaa, että salaliitto on totta. Tällaisia itsensä paikkaavia uskomusjärjestelmiä (self-sealing belief system) voi löytyä myös johtamisopeista, terapiasuuntauksista ja uskonnoista — ja Bowenin family system -teoria tarjoaa keskeisen selittävän muuttujan sille, kuka niihin ajautuu.

Oletko huomannut, miten vaikeaa on keskustella henkilön kanssa, joka uskoo perusteettomaan salaliittoteoriaan? Kysyessäsi todisteita, hänen logiikkansa mukaan niiden puute juuri todistaa, että salaliitto on totta. ”Kysehän on salaliitosta, etkö tajua? Oletko ihan sokea?”, hän ihmettelee. Perusteetonta salaliittoteoriaa voi ajatella itsensä paikkaavana uskomusjärjestelmänä (self-sealing belief system), joka kykenee korjaamaan vastaväitteiden aiheuttamat ”epäilyksen reiät” sitä mukaa kun niitä tulee.

Vastaavia itseään suojelevia uskomusjärjestelmiä voi löytyä myös johtamisen kehittämismenetelmistä, terapiasuuntauksista, uskonnoista tai muista ideologioista. Tällaisen suljetun järjestelmän oman logiikan mukaisesti todisteiden puuttuminen ja vastaväitteet eivät kumoa, vaan vahvistavat sitä. Alla on esimerkkejä väitteistä, joiden sisältö voi olla totta — mutta joita käytetään systemaattisesti niin, että vika on aina toimijassa, ei koskaan hänelle tarjotussa uskomusjärjestelmässä.

• Valmennus ei tuottanut tuloksia, koska henkilöstö ei sitoutunut menetelmään tarpeeksi.
• Strategia ei toteutunut, koska jalkauttaminen toteutettiin huonosti.
• Uskosi on heikko, koska ihmettä ei tapahtunut.
• Voimakas epäilyksesi todistaa opin, koska siinä kerrotaan epäilyksen kuuluvan asiaan.
• Olet sisäistänyt yhteiskunnallisen sorron niin voimakkaasti, ettet enää koe sitä.
• Traumasi on niin syvällä, ettet koe tarvetta terapiaan.
• Puolustusmekanismisi on voimakas, koska kiellät kannattavasi tätä terapiasuuntausta.

Episteeminen musta aukko

Filosofit Boudry ja Hofhuis (2024) nimittävät episteemiseksi mustaksi aukoksi uskomusjärjestelmää, joka suojaa itseään kumoamiselta niin tehokkaasti, että siitä on lähes mahdotonta paeta sisältä käsin. Mustassa aukossa tapahtumia selittää tarkoituksellisesti piileksivä älykäs taho. Keskiajalla paholainen sai aikaan sen, jos noituudesta syytetty kesti kidutusta tavallista pidempään eikä heti tunnustanut olevansa noita. Tällä tavoin kaikki syytetyn puheet ja teot, myös hyvät asiat, voitiin kääntää todisteeksi häntä vastaan. Jopa noituuden vastustaminen saattoi olla todiste noituudesta: ”Paholainen on niin taitava harhauttamaan ihmisiä.”

Myös Freudin psykoanalyysi voidaan nähdä episteemisenä mustana aukkona. Boudryn ja Hofhuisin (2024) mukaan kaikki potilaan tai kriitikon psykoanalyysia vastaan esittämä vastustus tai teorian hylkääminen tulkitaan tiedostamattoman puolustusmekanismiksi, joka vastustaa terapeutin pyrkimyksiä. Tällöin kritiikin sisältö jää toissijaiseksi ja sen voi ohittaa, koska vastustaminen on selvä merkki psykoanalyysin paikkansapitävyydestä. Vastaavasti se, ettei todisteita yhteiskuntaa ohjaavasta salaliitosta löydy, johtuu salaisesta hallituksesta, joka kykenee piilottamaan todisteet, mikä vain vahvistaa, että kyse on todellakin salaliitosta.

Tuskin kukaan voi välttyä episteemisten mustien aukkojen vaikutukselta. Jotkut ovat alttiimpia lankeamaan mustiin aukkoihin kuin toiset. Otan tähän kantaa tekstin lopussa Bowenin teorian itseksi eriytymisen käsitteen avulla.

Meemikompleksi ja episteemisen ehdottomuuden haitallisuus

Episteemiset mustat aukot eivät välttämättä ole kenenkään suunnittelemia. Boudryn ja Hofhuisin (2024) mukaan ne ovat kulttuurievoluution tulos. Tarina, uskomus tai käsite – totta tai ei — on meemi, joka leviää ihmiseltä toiselle vuorovaikutuksen ja viestinnän avulla. Ne ideoiden variaatiot, jotka kestävät parhaiten kritiikkiä, jäävät henkiin ja leviävät aivan kuten lajit luonnossa.

Voimakkaimmillaan meemit muodostavat kokonaisuuksia, meemikomplekseja, joissa yhdistyy esimerkiksi identiteettiin, sosiaalisiin suhteisiin ja uskontoon liittyviä uskomuksia. Niistä irtautuminen on yleensä merkittävä henkilökohtainen kriisi. Mustasta aukosta irti rimpuileva joutuu rakentamaan uudestaan käsityksen itsestä, läheisistään ja maailmankuvastaan, esimerkiksi pyrkiessään irti uskonnollisesta lahkosta. Jollekin tämä voi tarkoittaa loppuun palamista, mutta hyvässä tapauksessa siitä muodostuu käännekohta ja uuden alku.

Valitettavasti meemin laaja levinneisyys ei aina tarkoita, että se on ihmiselle hyödyllinen ja terveellinen. Länsimaisen ihmisen on helppo ymmärtää, ettei tietyillä alueilla Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-idässä yleinen tyttöjen ympärileikkaus edistä heidän hyvinvointiaan ja elinkelpoisuuttaan. Samaan aikaan on vaikeampaa huomata länsimaisen kulttuurin episteemisiä mustia aukkoja, kuten rokotevastaisuus tai erilaiset salaliittoteoriat.

Myös sosiaalisessa mediassa esitetyt työelämän kehittämisen meemit ovat yleisiä. Tällaisia ovat esimerkiksi yksinkertaiset ja vetoavat myytit menestyksestä, joka on kiinni vain omasta tahdonvoimasta, resilienssin vahvistamisesta ja positiivisesta asenteesta. Epäonnistunut pyytää sitten armoa – vaikkei ole tehnyt mitään väärin — ja yrittää entistä kovemmin, minkä seurauksena hän lopulta väsyy ja uupuu. Sosiaalisen median algoritmit vahvistavat näitä meemejä, kun ihmiset keskustelevat ja ajattelevat työelämää jaetuissa ”kuplissaan”.

Vaikka uskomusjärjestelmän sisältö voi olla haitallinen — esimerkiksi ajatus, että elämässä onnistuminen on vain itsestä kiinni — uskomusjärjestelmän episteeminen ehdottomuus on sitäkin haitallisempaa, koska se rajoittaa oppimista ja kehittymistä. Episteeminen musta aukko voi tosin luoda illuusion tiedon vapaudesta sallimalla epävarmuutta toisarvoisissa kysymyksissä, mutta estää samaan aikaan keskustelun omasta paikkansapitävyydestä. Esimerkiksi siitä voidaan keskustella, mitä positiivinen ajattelu on, mutta henkilö, joka kyseenalaistaa ”kaikki on kiinni sinusta” ajattelun, leimataan myrkylliseksi. Episteeminen musta aukko on suljettu järjestelmä, jota itseään ei voi kyseenalaistaa.

Epävarmuus ja sen sietäminen ovat kasvun ja oppimisen edellytys

On mahdollista ajatella, että elävän järjestelmän, kuten ihmisen, keskeinen pyrkimys on epävarmuuden vähentäminen. Tästä syntyy kiinnostava jännite: ihminen pyrkii lähtökohtaisesti vähentämään epävarmuutta, mutta onnistuakseen siinä pitkällä aikavälillä, hänen on siedettävä epävarmuutta lyhyellä aikavälillä. Usein kuitenkin käy niin, että yksilö keskittyy ratkaisemaan lyhyen aikavälin epävarmuutta, jolloin pitkän aikavälin kasvu ja kehittyminen kärsivät. Tämä epävarmuuden sietämisen kyky vaihtelee yksilöiden välillä, mikä selittää myös alttiuden episteemisille mustille aukoille — palaan tähän hetken kuluttua.

Sopiva määrä epäilyä ja epävarmuutta sopivassa kohdin on ehto ihmisenä kasvamiselle ja ammattilaisena kehittymiselle. Kehittyäkseen yksilön tietämyksen tulee olla avoin järjestelmä, joka ottaa vaikutteita (sosiaalisesta) ympäristöstään. Esimerkiksi tieteen saavutukset perustuvat jatkuvaan tiedon kyseenalaistamiseen, minkä avulla syntyy uutta tietoa.

On kuitenkin tärkeää huomata, ettei hyvän teorian selitysvoima sellaisenaan ratkaise ongelmia. Vaikka kartta olisi kuinka tarkka, se ei tee liikkumisesta helpompaa poistamalla esteenä olevia vuoria ja jokia. Esimerkiksi hyvä teoria ihmisen käyttäytymisestä auttaa ymmärtämään vuorovaikutuksen ongelmallisuutta, mutta tämä ymmärrys ei poista tai ratkaise näitä ongelmia. Ennemminkin teorian antama ymmärrys auttaa käyttäytymään viisaammin ihmissuhteiden verkostossa aivan kuten tarkka kartta auttaa navigoimaan hankalassa maastossa.

Episteemisen mustan aukon viehätysvoima piileekin sen tarjoamassa lopullisessa ongelmien ratkaisussa: epävarmuus loppuu, kun astut mustaan aukkoon. Samalla kuitenkin loppuu ihmisenä kasvu. Myös ammatillinen kehittyminen voi hidastua, sillä joskus mustassa aukossa suhtaudutaan kielteisesti opiskeluun ja tutkimustietoon.

Toimijuuden kolmio ja meemit

Toimijuuden kolmio on Active Inference -viitekehyksen avulla tehty rekonstruktio Bowenin kolmiosta, joka on Bowen family systems -teoriassa vuorovaikutuksen analyysiyksikkö. Bowenin teorian mukaan käyttäytyminen tuotetaan yhdessä, ja teorian kuvaama dynamiikka voidaan pelkistää kolmen toimijan väliseen vuorovaikutukseen. Symbolinen kieli ja meemit ovat välineitä, jotka muotoutuvat käyttäjänsä mukaan. Toimijuuden kolmion avulla on mahdollista kuvata myös toimijoiden keskinäisen kielellisen vuorovaikutuksen luonnetta.

Vähentääksemme epävarmuutta muodostamme kielen avulla mahdollisimman ristiriidattomia ajatuksia elämästä. Nämä ajatukset alkavat vuorovaikutuksen myötä meemeinä elää omaa elämäänsä yhteisöjen puheissa. Yhteisöillä on omat meeminsä, ”tunnussanat”, joita käyttämällä saadaan ryhmän hyväksyntä samalla kun meemikompleksien kaiken selittävä logiikka rauhoittaa mieltä.

Toimijalla on ihmissuhteissaan kolme erilaista tapaa vähentää epävarmuutta. Symbolinen kieli heijastaa näitä kolmea sopeutumisen tapaa. Toimija voi pyrkiä muuttamaan omaa tai toisten meemikompleksia. Variaatio jälkimmäisestä on sosiaalisen ympäristön vaihtaminen eli siirtyminen sinne, missä hänen uskomuksiaan ei kyseenalaisteta. Kaikki kolme tapaa ovat toimivia tapoja sopeutua, mutta liiallisina ne johtavat yli- tai alisopeutumiseen.

Toimija, joka on episteemisessä mustassa aukossa, ei halua muuttaa itseään, vaan hän haluaa säilyttää meemikompleksinsa lähes hinnalla millä hyvänsä. Perhesuhteet voivat katketa, jos toiset eivät suostu uskomaan, kuten hän. Äärimmillään hän on valmis jopa tappamaan saadakseen rauhan omalle ideologialleen. Hän siis pyrkii siihen, että toiset omaksuvat hänen uskomuksensa tai hän hakeutuu sinne, jossa on valmiiksi muita samanmielisiä tai ainakin helpommin muokattavia yksilöitä. Toimijuuden kolmiossa tämä näyttäytyy kahdenkeskisenä positiona, jossa samanmieliset liittoutuvat ja ulkopuolisiin suhtaudutaan vihamielisesti, heitä kiusaten ja syyllistäen.

Meemien rinnalla ja taustalla vaikuttaa kehollinen tahdistuminen. Laumaeläiminä kytkeydymme toisiimme kielen lisäksi myös fysiologisen synkronian avulla. Pelkistäen ilmaistuna: samalla kun lähestymme yhtä, vetäydymme toisesta. Lähestymisessä avaudutaan toisen vaikutukselle, kun taas vetäytymisessä halutaan pitää kiinni omista uskomuksista. Kolmio toimii tämän orientaatiovaihtelun analyysiyksikkönä: kahdesta muusta toimijasta vetäytyminen tapahtuu kohti häntä, joka haastaa vähemmän omia uskomuksia.

Näin ajateltuna meemin muodostanut symbolinen kieli on väline, joka yhtäältä tukee omaa sopeutumisen tapaa antamalla sille ”rationaalisen” perustan ja jolla toisaalta sen avulla selitetään muille kulttuurisesti hyväksyttävällä tavalla oma kehon orientaatio kyseisessä tilanteessa. Esimerkiksi, ”olen periaatteellinen” voikin olla jalolta kuulostava selitys kyvyttömyydelle ottaa vaikutteita muilta. Periaatteellisuus kuulostaa arvokkaalta sosiaalisessa kontekstissa, vaikka todellisuudessa kyse olisikin jääräpäisestä tietämättömyydestä.

Todellisuudesta irtautuva itsevarmuus

Toimijuuden kolmion yksi mallitapaus on henkilö, jonka uskomusten sisältö on kohtalaisen paljon irti todellisuudesta, mutta hän on silti kovin varma uskomustensa luotettavuudesta. Tätä voisi kuvata tikkataulun avulla, jossa tikkataulun numero kuvaa toimijan uskomusten yhteensopivuutta ympäröivän todellisuuden kanssa. ”Kymppi” tarkoittaisi, että uskomus on täysin osuva ympäristön kanssa ja ”ykkönen”, että henkilö on psykoosissa, täysin irti todellisuudesta.

Se, kuinka lähellä toisiaan tikat ovat taulussa, kertoo puolestaan näiden uskomusten varmuudesta. Jos tikat ovat tiiviissä nipussa ”seiskan” kohdalla, toimijan uskomusten voi ajatella olevan riittävän toimivia ja hän luottaa voimakkaasti niihin. Jos taas tikat ovat hajallaan eri numeroissa, toimija ei tiedä, mihin niistä luottaa. Tällöin kasvaa riski nojautua liikaa muiden varmuuteen ja omaksua heidän uskomuksensa.

Mitä useampi toimija kokoaa tikkansa samaan numeroon, sitä enemmän heidän uskomuksensa lähestyvät episteemiseksi mustaksi aukoksi muuttumista, etenkin, jos numero on kaukana ”kympistä”. Tällöin yksittäiset muihin numeroihin poikenneet tikat torjutaan paholaisen, tiedostamattoman tai salaisen hallituksen vaikutuksena – ne eivät voi olla osuvia uskomuksia todellisuudesta.

Myös todellisia salaliittoja on olemassa. Yksi tunnetuimpia ja dokumentoiduimpia on tupakkateollisuuden 1950-luvulla alkanut kampanja, jossa näennäistieteellisen perustein pyrittiin luomaan epäilyksiä tupakan jo todettujen terveyshaittojen, mm. keuhkosyövän kasvaneen riskin, todenperäisyydestä. Tikkataulu-vertausta mukaillen: tutkimus sijoitti tikat lähelle toisiaan, koska terveysriski on todellinen. Tupakkateollisuuden näennäistutkimukset puolestaan pyrkivät hajottamaan tikat kauas toisistaan, jotta luottamus terveysriskin osoittavaan tutkimukseen heikkenisi.

Bowenin teoria ja itseksi eriytyminen

Murray Bowenin family systems -teoria tarjoaa episteemisten mustien aukkojen vetovoimaan keskeisen selittävän muuttujan: itseksi eriytymisen (differentiation of self). Riittävä itseksi eriytyminen tarkoittaa 1) kykyä säilyttää oma ajatteluprosessi silloin, kun sosiaalinen paine, joka koetaan omassa kehossa, pyrkii sulauttamaan yksilön ryhmäajatteluun ja 2) kykyä ymmärtää todellisuuden monimutkaisuus eikä sortua meemien helppoihin todellisuuden monimutkaisuuden ohittaviin selityksiin. Riittävästi itseksi eriytynyt sietää elämän epävarmuutta eikä koe pakottavaa tarvetta löytää lopullista ratkaisua universumin mysteereihin.

Itseksi eriytymisen määrä noudattaa populaatiossa keskijakaumaa. Tämä selittää, miksi mustat aukot eivät ole poikkeuksia vaan normaalijakauman väistämätön seuraus: suurimmalla osalla meistä on riittämätön epävarmuuden sietokyky, jolloin jonkinasteinen mustaan aukkoon valahtaminen on todennäköistä. Hän, joka julistaa, ettei ole missään asiassa episteemisessä mustassa aukossa, on luultavasti syvällä sellaisessa.

Riittämätön itseksi eriytyminen tuottaa aukottoman, itseään suojelevan ja korjaavan tarinan. Ristiriita ja epävarmuus ovat uhkia, jotka on selitettävä pois. Tarina on siksi kattava mutta hauras, koska se ylläpitää tarinan eheyttä keinotekoisesti. Korkea itseksi eriytyminen puolestaan sallii tarinassa aukkoja ja ristiriitoja, koska ne ovat informaatiota eikä uhkia. Tarina on osuvampi juuri siksi, että se voi korjautua, mikä on elämän pituinen matka eikä tule valmiiksi edes kuollessa.

Kenties oman tarinan, uskomusten ja meemikompleksin ehdottomuus heijastaa itseksi eriytymisen määrää. Älykkyys ei pelasta mustalta aukolta, vaan paremminkin voi käydä niin, että fiksu on muita taitavampi rakentamaan ”vedenpitäviä” uskomusjärjestelmiä. Täydellinen varmuus siitä, ettei ole episteemisessä mustassa aukossa, on itsessään mustan aukon merkki.

Episteeminen nöyryys — kyky pitää omaa uskomusjärjestelmää välineenä eikä lopullisena totuutena — on se, mikä erottaa avoimen uskomusjärjestelmän mustasta aukosta. Riittävä itseksi eriytyminen ei ole täydellistä varmuutta asioista, vaan paremminkin epävarman maailman hyväksymistä ja oman polun kulkemista avoimin mielin.