Miksei työpaikan uusia pelisääntöjen noudateta? Mikä on kehon ja yhteisön rooli yksilön oppimisessa? Kuinka informaatio muuttuu tiedoksi ja mitä siitä seuraa? Miten toimijuus ja Bowenin teorian käsite itseksi eriytyminen liittyvät viisauteen? Jäsennän yksilön käyttäytymistä ja oppimista muutoksessa data-informaatio-tieto-viisaus -hierarkian avulla.
Informaation ja tiedon voi ajatella eri asioiksi. Lukiessani kirjaa tai kuunnellessasi kouluttajan puhetta kohtaan informaatiota, joka tarkoittaa järjestäytynyttä dataa. Myöskään ahaa-elämys kirjan äärellä tai koulutuksessa ei vielä ole tietoa. Kirjoittaja tai kouluttaja on järjestänyt dataa, siis faktoja tai fiktiota minulle tuntemattomalla ja yllättävällä tavalla, mikä kiinnittää huomioni, mutta kyse on edelleen informaatiosta.
Ahaa-elämys voi kuitenkin vähentää epävarmuuden tunnetta, kun oivallan, että pohtimaani kysymykseen näyttää sittenkin löytyvän vastaus. Olen huomannut, että koulutuksissa diaesityksistä otetaan valokuvia, kenties juuri siksi, että dataa on jäsennelty diassa tavalla, joka ikään kuin antaa toivoa monimutkaisten asioiden selkeytymisestä. Oloa helpottavia ahaa-elämyksiä voi kuitenkin kokea ilman, että ne muuttavat käyttäytymistä oivalluksen suuntaisesti. Tilanne on vastaava kuin työyhteisön pelisääntöjen aika ajoin toistuva päivittäminen, josta ei kuitenkaan seuraa parempaa työkäyttäytymistä. Pelisäännöt ovat tällöin vain informaatiota.
Myös markkinoinnissa pyritään järjestämään dataa, siis faktoja tai fiktiota tavalla, joka poikkeaa kilpailijoiden tavasta esittää asia. Juuri tämä poikkeava, yllättävä ja odottamaton faktan tai fiktion järjestäytyminen vangitsee huomioni. Silti kyse on informaatiosta, ei tiedosta.
Informaatio muuttuu tiedoksi vasta silloin, kun se henkilökohtaistuu
Informaatio muuttuu tiedoksi siinä vaiheessa, kun luon siihen henkilökohtaisen suhteen. Mitä tämä informaatio tarkoittaa minulle? Merkityksen antaminen informaatiolle ja sen arvottaminen itsen kannalta ratkaisevat, millaista tietoa informaatiosta rakentuu. Vaikka kuvittelisi, että nimenomaan ahaa-elämyksen synnyttävä informaatio on hyödyllistä, sekään ei vielä ratkaise informaation henkilökohtaistumista. Yksilön tietohierarkian (uskomushierarkian) kokonaisuus, siis viisaus, ohjaa sitä tulkintaa, jossa tiedoksi muuttunutta informaatiota sovitetaan hänen kokonaiskäsitykseensä asiasta.
Informaation henkilökohtaistumisessa on muutamia mutkia matkassa. Ensinnäkin ihminen rakastaa rutiineja ja toivoo asioiden tapahtuvan hänen odottamallaan tavalla. Tässä mielessä ihminen luonnostaan hylkii uuden informaation rakentumista tiedoksi, koska se tarkoittaisi voimavarojen käyttämistä muutokseen, etenkin vakiintuneiden tapojen kohdalla. Vaikka ihminen on myös utelias, hän havaitsee mieluummin sellaista informaatiota, joka tukee hänen nykyistä tietämystään eikä kyseenalaista sitä liikaa. On helpompaa pitäytyä nykyisessä, vaikka välillä nauttisikin ahaa-elämysten tuomasta epävarmuuden vähenemisen kokemuksesta. Usein vasta epämiellyttävät kokemukset saavat minut keskittymään uuden tiedon rakentamiseen.
Yksilön tietohierarkia voi myös olla sisäisesti ristiriitainen. Vaikka ymmärrän terveellisten elämäntapojen merkityksen (informaatio) ja koetan nukkua tarpeeksi, liikkua monipuolisesti ja syödä terveellisesti, huomaan usein laiminlyöväni itseäni. Se, että olen toiminut terveellisten elämäntapojen informaation suuntaisesti, kertoo, että se on muuttumassa tiedoksi, mutta jokin pistää hanttiin. Tietohierarkian tiedostamattomat ja syvään juurtuneet uskomukset ovat yleensä voimakkaampia ja automaattisempia kuin ahaa-elämyksen myötä tiedoksi muotoutumassa oleva uusi informaatio. Kamppailu vanhojen huonojen ja uusien parempien rutiinien välillä päätyy usein vanhaan palaamiseen. Siksi uuden vuoden lupaukset jäävät usein toteutumatta.
Tieto ja tietäminen on biologiaa
Tietäminen on kehollista, siis biologista. Tieto ja uskomukset ovat meissä solutasolla. Aivojen uudet kytkennät ovat konkreettisia fyysisiä synaptisia yhteyksiä hermosolujen välillä. Niiden kasvaminen edellyttää toistuvia ärsykkeitä, sillä hermosolut, jotka aktivoituvat samanaikaisesti, vahvistavat keskinäistä yhteyttään.
Näiden synaptisten yhteyksien muodostuminen vaatii aikaa ja energiaa. Toistuvat ärsykkeet siirtävät informaation lyhytkestoisesta muistista pitkäkestoiseen muistiin, jolloin siitä muodostuu tietoa. Toisin sanoen, uuden tiedon rakentuminen aivoissa vie voimia. Poikkeuksena tähän ovat voimakkaat kokemukset, kuten voimakas pelko tai (salama)rakastuminen, joiden intensiteetti vahvistaa synaptisia yhteyksiä nopeasti. Informaatiota tulee paljon lyhyessä ajassa, mikä voi rakentaa uutta tietoa hetkessä.
Tiedon kehollisuus näkyy myös siinä, että aineenvaihdunnan rooli informaation arvottamisessa on keskeinen. Hermosto, aivot mukaan lukien, palvelee kehon liikettä kohti suotuisia olosuhteita ja poispäin vaarasta. Suurin osa hermostomme rakentamista uskomuksista, siis tiedosta, joka ohjaa toimintaamme, on tiedostumatonta kehollista tietoa. Keholla on oma viisautensa.
Keho on itse asiassa pomo, jota tietoisen mielemme on usein vaikea ohittaa päätöksenteossa. Yhtäältä maistuva lounas ja sen myötä saatu kylläinen olo on hyvä lähtökohta neuvottelulle ja toisaalta ketjuravintolat menestyvät tarpeettoman suolaisen, rasvaisen ja makean ruoan voimalla. Vaikka meillä on mielessämme informaatiota näistä asioista, toimimme silti usein kehon tiedon mukaisesti.
Tieto muuttaa käyttäytymistä
Tiedoksi jalostunut informaatio muuttaa aina käyttäytymistä. Ellei mitään muutosta tapahdu, informaatio on ollut merkityksetöntä eikä muutu tiedoksi ja sulaudu yksilön tietämykseen (viisauteen). Työpaikan päivitetyt pelisäännöt ovat edelleen vain informaatiota niille työyhteisön jäsenille, joiden työkäyttäytyminen ei muutu sääntöjen suuntaiseksi. Sääntöihin ei ole luotu henkilökohtaista suhdetta, vaan säännöt ovat yhdentekeviä, ulkokohtaisia ja merkityksettömiä.
Prosessia, jossa yksilön käsitys sosiaalisesta ympäristöstä, siis tieto (uskomukset) tarkentuu, voidaan nimittää itseksi eriytymiseksi. Kontekstina on ryhmä, jolla on tietyissä asioissa yhteinen jaettu tieto ympäristöstä. Eriytyminen on tervettä irtautumista ryhmäajattelusta ja luottamista omaan ajatteluun, oman kehon parhaaksi, mihin toki myös toimivat ihmissuhteet sisältyvät, koska ihminen on sosiaalinen laji. Itseksi eriytyminen on ajattelua, jossa korostuu tarkoituksenmukaisuus, järkevyys ja oman käyttäytymisen kehojen välisyyden ymmärtäminen. Systeemisyys tarkoittaa oman roolin ymmärtämistä vuorovaikutuksessa sekä oman kehon, mielen ja sosiaalisten odotusten ristiriitojen tunnistamista.
Itseksi eriytyminen on ajattelua, jossa korostuu tarkoituksenmukaisuus, järkevyys ja oman käyttäytymisen kehojen välisyyden ymmärtäminen.
Itseksi eriytymisen käsite tulee Bowenin teoriasta. Murray Bowen muotoili käsitteen solun eriytymisestä. Aivan kuten solu eriytyy biomassasta ja sille muodostuu solukalvo, joka sekä erottaa solun kaikesta muusta että yhdistää solun kaikkeen muuhun, vastaavasti ihmisen tulee kyetä samanaikaisesti sekä säilyttämään itsensä että toimimaan yhdessä muiden kanssa. Mitä paremmin tämä onnistuu, sitä osuvampaa tietoa ihmisellä on ja sitä paremmin hän voi — ja sitä vahvempaa on myös hänen toimijuutensa. Itseksi eriytymisen prosessin lopputulosta voi ajatella myös viisautena. Joillakin sitä – samoin kuin toimijuutta – on enemmän kuin toisilla.
Muutos parempaan voi herättää vastarintaa
Yksilön ajattelun ja käyttäytymisen muutos tarkoittaa hänen perheensä tai työyhteisönsä sopeutumistarpeen kasvua. Mitä suurempi yksilön muutos on ryhmän muiden jäsenten kannalta, sitä enemmän he vastustavat muutosta, ellei muutos selvästi helpota heidän arkeaan, koska yhteisön jäsenet pyrkivät säilyttämään omat rutiininsa.
Murray Bowenin mukaan seuraavat kolme vaihetta ovat odotettavissa, kun yksilö muuttaa käyttäytymistään aikaisempaa itsenäisempään ja aidompaan suuntaan eli eriytyy enemmän itseksi. Ympäristön ensimmäinen viesti on, että ”toimit väärin” tai ”loukkaat minua”. Esimerkiksi eräs henkilö koki puolisonsa (tarpeellisen) kuntoilun aloittamisen itsekkyydeksi, koska hän vietti enemmän aikaa liikunnan parissa: ”Keskityt liikaa itseesi”. Seuraavassa vaiheessa ympäristö toivoo, että henkilö palaa entisenlaiseksi eli takaisin vanhoihin (huonoihin) rutiineihin. ”Olit aikaisemmin paljon mukavampi, eikö toimittaisi niin kuin aina ennenkin?” Kolmannessa vaiheessa mukaan tulee uhkaus, ”jos jatkat noin, niin siinä tapauksessa minä…”
Ympäristön paine voi siis estää informaation sisäistymisen yksilön käyttäytymistä muuttavaksi tiedoksi. Samalla yksilö voi sisäistää uskomuksen, että oman tahdon ilmaisemisesta koituu hankaluuksia. Tämä uskomus tai tieto vaikeuttaa jatkossa yksilön kasvua itsenäiseksi ja aidoksi. Sanonta ”seura tekee kaltaisekseen” pitää paikkansa niin hyvässä kuin pahassa.
Mitä lukemastasi seuraa?
Tämäkin teksti on pelkkää informaatiota, joka saattaa tuottaa ahaa-elämyksen. Parhaimmillaan ahaa-elämys saa sinut kiinnostumaan asiasta niin paljon, että hankit lisää informaatiota ja alat soveltamaan sitä omaan arkeesi, jolloin informaatio muuttuu vähitellen tiedoksi, joka sulautuu osaksi viisauttasi. Samalla sinä ja käyttäytymisesi muuttuvat.
Toivon, ettei tekstini lisää informaatioähkyä, joka estää informaation muuttumista tiedoksi, vaan auttaa sinua valitsemaan paremmin, millä informaatiolla mieltäsi rasitat. Haluat varmastikin kasvaa ja kehittyä, mutta oppiminen ja muutos vievät voimia. Tavoitteeni on, että itseksi eriytymisesi vahvistuu eli toimit aikaisempaa itsenäisemmin ja aidommin yhdessä muiden kanssa.