Ajatukset

Pelko estää empatian

Empatiaa hehkutetaan ratkaisuna työelämän ongelmiin. Samoihin aikoihin on ilmestynyt toinenkin uusi trendi: innostuksen johtaminen. Jostain syystä nämä ihmistä tuhansia vuosia leimanneet piirteet ovat nyt nousseet johtamisen ja työelämän kehittämisen otsikoihin.

Tavallinen ihminen on luonnostaan empaattinen ja innostuva toisten seurassa: kolme neljästä suomalaisesta osallistuu jollain tavalla hyväntekeväisyys- ja auttamistyöhön (Talouselämä 1.6.2017). Esimerkki suomalaisten yhdessä innostumisesta voisivat olla vaikka ne yli 100 000 yhdistystä, jotka jäivät jäljelle, kun rekisteristä poistettiin yli 35 000 toimimatonta yhdistystä. Innostus kun voi laantuakin.

Empatia ja innostus eivät ole missään vaiheessa olleet kuolemassa sukupuuttoon. Ehkäpä digitaalinen murros keinoälyineen on se konteksti, joka korostaa näitä ihmisen luontaisia ominaisuuksia aikaisempaa voimakkaammin. Kenties työn tehokkuuden vaatimus alleviivaa empatiaa ja innostumista, kun on huomattu, että menestyvissä yrityksissä ja luovassa asiantuntijatyössä empaattinen ja innostuva yhdessä tekeminen kiihdyttää oppimista ja innovaatioita?

Mihin empatia ja innostus välillä katoavat?

Ihminen on laumaeläin. Ajatus ryhmän ulkopuolelle jäämisestä oman erilaisuuden tai mielipiteen takia voi käynnistää aivoissa stressireaktion. Aivojen ohjaus siirtyy harkinnasta nopeammin reagoivaan taistele-pakene -tilaan. Henkilö voi olla jännittynyt ja primitiivireaktion vallassa ilman, että toiset kiinnittävät asiaan huomiota. Tunteet kuitenkin tarttuvat ryhmässä peilisolujen avulla, erityisesti jos esimies laumanjohtajana alkaa pelätä tai vihastua.

Ahdistuneen, taistele-pakene -tilassa työtään tekevän ihmisen on vaikea olla empaattinen tai innostunut työkaverien ideoista. Liskoaivojensa ohjaama pelokas ihminen ei yksinkertaisesti tunne empatiaa tai innostusta. Asiat näyttäytyvät mustavalkoisina. Ihmiset ovat puolella tai vastaan. Pitkään on myös tiedetty, että oppiminen vaikeutuu, jos ihmisen turvallisuuden tunne horjuu.

Tunteiden tynnyri täyttyy nopeasti ahdistuksella, pelolla ja vihalla, kun turvallisuuden pohjatulppa otetaan pois. Vaikka tynnyriin koettaisi kaataa ämpärikaupalla tietoa empatian ja innostuksen merkityksestä tai kouluttaa empatia- ja innostustekniikoita, lopputulos on huono niin kauan kuin turvaton olo jatkuu.

Johda omaa ahdistumatonta läsnäoloasi

Pelolla johtaminen, samoin kuin pelokas johtaminen, haihduttavat empatian ja innostuksen nopeasti. Sen sijaan esimiehen ahdistumaton läsnäolo vahvistaa ryhmän turvallisuutta ja luo edellytykset empatian, innostuksen ja yhdessä oppimisen kukoistukselle. Johtamisen näkökulmasta on tehokkaampaa kohdata johdettavat empaattisesti ja innostuneesti työssä, kuin lähettää heidät ymmärtämään tai kokemaan empatiaa ja innostusta työn ulkopuolisessa koulutuksessa.

Empatia ja innostus sekä yhdessä oppiminen löytyvät luonnostaan jokaisesta tavallisesta ihmisestä turvalliseksi koetussa ryhmässä. Empatia ja innostus eivät ole tuontitavaraa tai laboratoriossa kehitetty lääke työelämän vaivoihin, vaan normaali osa ihmiselämää. Elämä on siis esimiehen puolella, kun hän miettii, kuinka vahvistaa empatiaa ja innostusta työssä. Esimiehen ahdistumaton läsnäolo on sitä valoa ja ravinnetta, joka saa nämä tunneperäiset voimat kasvamaan.

Empatian ja innostuksen johtaminen edellyttää kytkeytymistä työyhteisön vaistomaiseen ja tunneperäiseen voimakenttään. Tämä tarkoittaa johdettavien turvallista kohtaamista työn arjessa. Liian usein erityisesti vaikeaksi koetuissa johtamistilanteissa esimies välttelee johdettavia tai tätä kohtaamista leimaa esimiehen pelko tai viha. Sen sijaan esimiehen ahdistumaton läsnäolo mahdollistaa rennon ja rohkean kohtaamisen, joka vahvistaa empatiaa ja innostusta sekä yhdessä oppimista.